Agilitytuomari ja lajiliiton perustaja-aktiivi Asko Jokinen on menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen. “Jäämme Agilityliitossa yhdessä suremaan ja kaipaamaan lajin aktiivista ja merkittävää kehittäjää sekä ystävää”, toteaa lajiliiton puheenjohtaja Mia Laamanen.
Asko Jokinen aloitti agilityn harrastamisen ja kilpailemisen maksisheltti Sakun kanssa ja he saavuttivat Suomen mestaruuden 1995. Kilpailemisen lisäksi Askoa kiinnosti aina myös yhdistystoiminta ja valmentaminen. Hän oli itseään säästämätön lajin eteen puurtaja, joka ei epäillyt laittaa itseään likoon työn määrällä, henkisellä paineella tai omakohtaisella taloudellisella riskillä. Hän oli aina nyrkit savessa valmiina tekemään asioita lajin kehittämiseksi, sähköinsinöörin pedanttiudellaann. Asko oli valmis aina ottamaan aloitteen sekä seurassa että valtakunnallisesti. Kun Askon kasvattiseurana toimineen yleisseuran toiminta ei vastannut agilityssä kehittymisen tarpeita, perustettiin Askon aloitteesta lajin erikoisseura AgilityTeam Turku ry 1997. Kun Asko siirtyi vuosiksi naapuriseura TSAUn jäseneksi, oli hän siellä perustamassa taloyhtiötä ja valmiina kantamaan vastuuta rakennushankkeesta. TSAUssa Asko toimi useamman vuoden seuran hallituksessa toimien myös seuran puheenjohtajana sekä kehitti vahvasti valmennustoimintaa seuratasolla. Joitain vuosia sitten hän palasi takaisin ATT:n riveihin toimien seurassa aktiivisena valmennustoiminnan kehittäjänä. Asko valittiin seuran perustajajäsenenä myös ATT:n kunniajäseneksi 2023.
Asko Jokinen oli merkittävä kriittisten aloitteiden tekijä ja hän oli vahvasti myös mukana SAGIa edeltäneen A-liigan toiminnassa alusta alkaen. Asko toimi aloitteentekijänä, kun A-liigassa ryhdyttiin 1999 lajiliittoselvityksen tekemiseen. Tuota selvitystä voidaan pitää välttämättömänä dokumenttina, johon tiukkasävyisestikin kirjattiin sen hetkisen agilityn tilanne, ongelmat sekä mahdollisuudet. Ihan kaikki eivät suhtautuneet myötämielisesti siihen, että agilitytuomari oli tuonkaltaista hanketta vetämässä. Lajiliittoselvitys sai aikaiseksi ihan kohtuullisesti hälyä sekä puolesta että vastaan. Alun perin Agilityliittoa pidettiin ajatuksena täysin vieraana ja Kennelliiton sääntöjen vastaisena. Askon vetämässä selvityksessä nostettiin esiin myös ajatus lajiliiton integroitumisesta liikuntayhteisöön, eli silloiseen SLU:hun. Tämä integroituminen vaikutti tuolloin ennen kuulumattomalta ja mahdottomalta. Askon ideoimalla lajiliittoselvityksellä oli siis vielä tuolloin monta koitosta edessään. Asko oli koko ajan täysin tinkimätön ajatusmallistaan agilitylajiliiton tarpeesta. Tätä hänen tinkimättömyyttään voidaankin pitää yhtenä tärkeimmistä syistä, että Suomessa on agilityn lajiliitto SAGI. Asko viittasi kintaalla, jos jostain päin tuli "turpiin". Ensimmäisenä hän nosti esille ne ajatukset, jotka vastapuolelta olivat tukeneet lajiliittoa ja hyödynsi niitä. Hän saattoi pihistä ja puhista, mutta askel askeleelta tie johti Askon haluamaan suuntaan. Asko osallistui myös lajiliittoa valmistelevaan työryhmään 2005 ja hän valmisteli aivan ensimmäisen sääntöluonnoksen, joka toki kehittyi sekä täsmentyi huomattavasti ennen perustamista. On kuitenkin tyypillistä Askoa, että ensimmäinen luonnos asiasta oli hänen tekemänsä. On hyvä huomata, että se, joka tekee aloitteen voi jo monessa asiassa vaikuttaa tulevaan kehitykseen ja Asko vaikutti ennen kaikkea kirjallisilla aloitteilla. Voidaan rehellisesti todeta, että Agilityliiton synnyn kannalta Asko Jokinen on ollut mukana kaikissa kriittisimmissä vaiheissa silloin, kun liitto on ollut vain ajatus ja silloin, kun sen toimintamallista päätettiin ja toimintaa laitettiin käyntiin toimien mm. sen ensimmäisessä SAGIn hallituksessa.
Tyypillistä Askolle oli myös se, että kun esteiden mitoista ja rakentamisen ongelmista oli keskusteltu vuositolkulla sekä kansallisesti että kansainvälisesti sekä harrastajien, rakentajien, seurojen että tuomareiden parissa, niin Asko oli se henkilö, joka ensimmäisenä nosti esille toleranssien konkreettisen määrittämisen ja teki siitä pohjapaperin, josta moni asia on edelleen johdettavissa. Se on vaikuttanut moniin suomalaisiin sääntöehdotuksiin sekä FCI:n agilityeste-guidelinesin syntyyn. Yhtään ei kannata myöskään vähätellä sitä, että kun mitat, toleranssikokonaisuus ja estekuvat alkoivat olla mallillaan, myös esteitä valmistavat yritykset hyötyivät tästä.
Asko aina korosti yhdistyksistä lähtevää agilityn kehittämistä. Hän on ollut vaikuttamassa siihen, että Suomessa on näinkin laaja agility-hallien verkosto. Hän on jakanut TSAUn halliprojektin kautta kertynyttä halliosaamista myös muille seuroille. Myös ajanoton kehittämisessä hän hyödynsi ammattiosaamistaan ja ohjelmoi jo 90-luvun lopulla logiikka-perusteisen ja valokennoihin tukeutuvan järjestelmän, joka varsinaisesti oli ATTn käytössä, mutta jolla on myös moni arvokisamitalisti saanut aikansa mitattua.
Lähinnä Askon sydäntä oli erityisesti valmentaminen ja valmentajien koulutus. Hän oli aina ensimmäisenä puhumassa valmentamisen ja sen kehittämisen puolesta. Hänelle oli aina tärkeää koiran taitojen kehittämisen rinnalla ohjaajan laaja-alainen kehittäminen agilitylajitaitojen lisäksi. Seuravalmennuksen lisäksi Asko toimi myös vuosia liiton koulutustoimikunnassa. Asko myös kouluttautui laajasti valmentajana sekä osallistui SAGIn valmentajakursseille. Hänellä oli jatkuva halu oppia, kehittyä ja kehittää. Hän toimi SAGIn liittokouluttajana vuosia jakaen valmennusosaamistaan uusille valmentajille. Askon panos liiton KOVAKE-hankkeessa, jossa luotiin liiton nykyinen valmentajakoulutusjärjestelmä oli merkittävä ja hän oli myös aina valmis kuuntelemaan ja ottamaan muiden näkökulmat huomioon kehittämistyössä.
Asko on siirtänyt agilityosaamistaan myös perheen sisällä nuoremmille ja näemme Askon jalanjälkiä seuraamassa hänen lapsensa ja lapsenlapsensa.
Urheilu ja agility on lyhyt hetki, mutta muistot kestävät ikuisesti - varsinkin tekijän muistot
Aktiivin muistoa kunnioittaen ja läheisten suruun osaa ottaen,
Suomen Agilityliitto
Muistokirjoitus:
Ismo Teivainen ja Mia Laamanen
Askon omaiset pyytävät, että perheelle ei lähetetä kukkia.
Halutessaan hautajaisiin kutsutut voivat kunnioittaa Askon muistoa yhdellä punaisella ruusulla. Mikäli Askon ystävät haluavat auttaa perhettä haastavassa tilanteessa, he voivat halutessaan tukea hautauskulujen kattamisessa.